tiistai 24. elokuuta 2010

Kaikki ok


Viime viikonloppuna kävimme tarkastamassa, että kaikki on mökillä myrskyn jälkeen kunnossa. Jääkaappi vaunussa kaipasi pientä puhdistusta, koska kaasu oli päässyt loppumaan. Nyt on pullo vaihdettu ja kaappi tuuletettu ja pesty.



Muuraushommassa on nyt tauko isännän selkäkipujen vuoksi, mutta öljylamput sain sentään puhdistettua, pientä lasin nokeentumista lukuunottamatta. Sille pitää löytää ohut pulloharja, ettei vahingossa tule särkeneeksi niin kovin ohutta lasia.


tiistai 10. elokuuta 2010

Synttärit


TUOMELA täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 80 vuotta!



Onnea vanhukselle ja paljon hyviä vuosia eteenpäin!


t. Uudet omistajat T&P


Tuomelan lyhyt historia nyt luettavissa täällä!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Ihan Kuutamolla



Vähän ennen loman päättymistä murulini muisti, että hänellä on varastossaan valmiita puulaattoja, joita voisimme hyödyntää grillikatoksen lattiaksi, ettei hiekkaa ja muuta roskaa kulkeutuisi niin paljon vaunuun sisälle. Niinpä tuumasta toimeen ja haimme laatat pintakäsittelyyn.


Yön yli kuivuttuaan tasasimme maapohjan lisähiekalla ja asettelimme vähän erikokoiset laatat parhaalla mahdollisella tavalla yhteen sopiviksi. Ihan hieno lopputulos siitä tulikin ja olimme oikein tyytyväisiä. Nyt ei ole niin paljon vaunun lattian siivoustakaan tiedossa, kuin tähän saakka.


Lopuksi kaivoin hiekkakasasta vielä kasan pieniä kiviä ja asettelin ne lattialaattojen ympärille reunukseksi.


Vanhaan tavaraan ihastuneina ja sitä etsivinä olimme iloisia, kun löysimme kirpparilta myös lähes yhtä vanhoja lehtiä, kuin mitä mökkimme on. Vuoden 1936 Seuralehdet oli pakko saada mukaan mökille, vaikkapa sen tulevan piirongin päällistä koristamaan. Silloin kuvat kannessa ovat olleet ihanan "käsintehtyjä" ja elämänläheisiä. Viidestä kansivaihtoehdosta valitsin kaksi eniten meille sopivaa aihetta.


Mitä muuta yllättävää ja mukavaa sattuikaan? Serkkuni kiikutti eräänä päivänä minulle vanhan paikallislehden vuodelta 1967. Hän oli vinttiä penkoessaan päättänyt heittää kasan ikivanhoja lehtiä roskiin, mutta oli sattunut avaamaan sitten yhden ja juuri siinä lehdessä, avatulla sivulla oli ollut pikkuinen uutinen isäni kuolemasta. Siitä paikasta hän oli päättänyt tuoda sen minulle ja olin siitä tietysti todella kiitollinen ja onnellinen, sillä itselläni ei ole mitään kyseiseen tapahtumaan liittyvää ennestään.


Seuraavalla käynnillä edessäni on mitä todennäköisimmin ovien ja ikkunanpuitteiden hiontaa ja pensselinheilutusta.


Lopuksi vielä mainittakoon, että Tuomelaa ympäröivä tontti saanee lähitulevaisuudessa myös oman, uuden nimen, kunhan se ensin virallisesti siirtyy nimilleni.

perjantai 6. elokuuta 2010

Puuhastelua ja täyttä työtä



Kesän parhainta aikaa ja me uurastimme hikihatussa milloin minkäkin homman kimpussa. Nyt kun viime merkinnässäni keskityin lähinnä oheistouhuihin, niin tällä kertaa on varmaan hyvä paneutua enemmän siihen, mitä mökillä ja mökille loman aikana vielä tapahtui.


 



Keittiössä valoja oli käytetty agrikaatin turvin jo aiemminkin, mutta nyt pienten sähkötöiden jälkeen meillä oli valot jälleen. Yksi sulakkeista liitettiin 12 voltin akkuun, jonka lataus tapahtuu agrikaatilla. Näin valoja voidaan käyttää akun latauksen pysymisen ajan, eikä tarvinnut hämärässä iltaisin hipsutella nukkumaan. Kun ostimme 12 voltin lampun kamariin, niin enää ei tarvinnut pitää agrikaattia päällä kuin latauksen ajan. Yllättävän kalliita ovat nämä lamput. Tämäkin yksilö maksoi 12,95 euroa.



Sitten löysimme juuri sopivan varjostimenkin kamariin. Haluamme kaiken mahdollisen olevan aidosti vanhaa, joten tämä kirpparilöytö oli mitä tervetullein.



Kun huone oli siivottu, oli tietysti myös pikkuinen komero puunattu sellaiseen kuntoon, että sinne saattoi asetella vaatevarastonsa ja liinavaatteet sekä pyyhkeet. Ensin kuitenkin tehtiin perinteinen hyllyjen paperointi. Myös vanhat puuhenkarit olivat itsestään selvä valinta.



Vielä en ole keksinyt, miten saisimme nämä "retrokalusteet" kunnostettua, mutta pakko ne oli mökille raahata, kun ilmaiseksi ne saimme ja niillä on meille kummallekin oma tärkeä merkityksensä nuoruuden ajoilta. Nämä pöydät ja tuolit ovat näet paikkakuntamme Nuorisoseurantalon kesäkioskin kalustoa ja niissä olemme monet monituiset kerran istuneet silloin aikoinaan. Nyt ne olivat saaneet jo kaatopaikkatuomion ja kun kysyin, voinko ne pelastaa, niin olivat vain tyytyväisiä, että joku ne kantaa pois jaloista. Kyllä niille käyttöä varmasti löytyy työtasoina tai kesän grillijuhlissa jne. Jos muu ei peitä rumia kulumia ja tupakanjälkiä, niin sitten vahakankaat päälle, eikä kukaan enää tiedä, mitä alta paljastuu.



Muistinpa vihdoin kuvata meidän pikkuruisen keskeneräisen kuusiaitammekin, josta en ole enää ollenkaan varma, että se oli hyvä ajatus. Nyt kun ympärillä on tarpeeksi (lue: liikaa) entisiäkin ötökkäpuita (hyttysethän elelevät  juuri nimenomaan kuusissa), niin ehkä ei olisi tarpeen niitä enää lisää istutella. Kuvassa on vielä sellaisiakin kuusia ja muita taimia, jotka nyhdetään irti maasta, kunhan ehditään.



Ikkunan puitteet saavat myös käsittelyn niin sisäpuolelta kuin ulkoakin. Kamarin ikkunat oli tarkoitus jo nyt hioa vanhoista maaleista ja maalata uudelleen, mutta lopulta siihen ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Sama tehdään myös kamarin ovelle sitten aikanaan. Ulkoapäinkin näytti jo huomattavasti kotoisemmalta, kun verhot oli saatu ikkunaan.



Tulihan niitä sateitakin sentään, vaikka kovin harvakseltaan. Meillä oli onnea, että satuimme monta kertaa olemaan juuri silloin toisella paikkakunnalla, kun vesisateet yllättivät.



Sade antoi kuitenkin mahdollisuuden erääseen tärkeään tehtävään, jota muutoin ei yli 30 asteen helteillä olisi voinut suorittaakaan. Nimittäin roskien polttamiseen. Tällä kertaa risujen ja muun roinan kanssa paloi iloisesti myös vanha loppuunkulunut sohva, joka keittiössä oli tallella.



Savua lähti kyllä niin paljon naapurin metsätontille, että ajattelimme jonkun saattavan kuvitella metsäpalon syttyneen.



Olimme raahanneet ulos myös kamarissa olleen vanhan, vähän rempallaan olevan avokaapin, josta pienin korjauksin saatiin nurkalle hyvä työkalukaappi. Se on todella tarpeen, koska mitään ulkovajaa ei vielä ole ja kun eteisen osuus menee kokonaan remonttiin, niin mitään paikkaa silloin ei olisi suurelle määrälle työtarvikkeita. Nyt pressulla peittäen, alle kuormalavat laittaen saimme kuitenkin lisää oivaa säilytystilaa.



Eräänä päivänä oli tiiliurakan vuoro. Kävimme hakemassa erään tuttavamme mökiltä purkutiiliä uuden seinämuurauksen tarpeisiin.



Sitten olikin hellan vuoro. Entinen vähän korotettu reunus poistettiin ja tilalle tehdään suunnilleen samaan tasoon laskutila. Sitä ennen kuitenkin pitää muurata sekä vieressä oleva seinäosuus, että puuttuva palomuurin yläosa.




Tässä valmistuu jo kovaa vauhtia uutta seinäosuutta. Sitä ennen oli avattu pala lattiaa ja tehty anturi hellan "helman" jatkeeksi. Sen on tarkoitus omalta osaltaan kantaa myös uutta tiiliseinää.


jatkuu...

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Huh hei hellettä!


Kesä Tuomelassa osa 2



Oli turha kuvitellakaan, että yli 30 asteen helteellä yksikään täysijärkinen remonttimies olisi enää katolle kiivennyt, joten viettelimme sitten aikaa ystävien kanssa, kalastimme ja puuhastelimme kaikkea pientä. Tietysti leijonan osan ajasta vei myös kaikki kaupunkielämään tottuneelle yksinkertaiset asiat, kuten peseytyminen, ruuanlaitto, wc:ssä käynti, siivous, vedenhaku ja kauppareissut.



Kun ainoa mahdollisuus aamukahvin saantiin oli tulenteko ulkogrilliin, nokipannulla noutovedestä valmistaminen ja pannukahvin salojen uudelleen opetteleminen, niin monena helteisenä, hyttysten täyteisenä aamuna lähti mieluusti ajelemaan ja joskus myös pyöräilemään tai kävelemään reilun kahden kilometrin päässä sijaitsevalle kyläkaupalle, jossa kahvin sai termospullosta nokkansa eteen pahvimukissa 0,80 eurolla ja ihan oikeasta kupista eurolla. Santsikuppikin tuli usein ostettua, ettei ihan heti takaisin mökille päästessä taas alkanut kahvihammasta pakottamaan. Toinen oiva keino jatkuvien grillinuotion sytytysten välttämiseen, oli keittää täysi pannu kerralla ja kaataa termospullo täyteen päiväkahvin varalle. Näin sai myös eväskahvit mukaan vaikkapa saarireissulle, vaikka kyllä se kahvi sielläkin olisi grillinuotiolla valmistunut.


 


Kuuma ja kostea ilma verotti voimia tuntuvasti - varsinkin tälläiselta kaupunkilaisneidolta ja pelkästään oleminen oli välillä työn ja tuskan takana, kun mahdollisuutta viilentävään suihkuun ei ollut ja jatkuvasti ei viitsinyt juosta puolen kilometrin päähän järveen uimaankaan. Toisaalta, ei se päiväsaikaan paljon olisi viilentänyt sekään. Veden lämpötila oli korkea viikkoja kestäneen helteen johdosta ja kun  yötkin olivat tavallista lämpimämpiä, niin vesikään ei ehtinyt viilentymään. Iltasella sitten kävimme laiturinnokassa pesulla tai uimassa, miten nyt milloinkin sattui huvittamaan.



Saunaa meillä ei mökillä vielä ole, joten onneksi oli ystäviä ja tuttavia, jotka auliisti tarjosivat mahdollisuutta käyttää heidän saunaansa aina silloin tällöin. Pari kertaa kävimme myös tätini mökkisaunassa ja olihan tietysti päiviä ja öitä, jotka välillä vietimme kultani kämpilläkin, kun vaatehuolto ja asioidenhoitokin oli välillä ohjelmassa. Silloin pyykinpesun jälkeen yleensä lämmitimme saunan ennen nukkumaan menoa.



Kaiken tuon oheispuuhan rinnalla mökilläkin kyllä tapahtui aina jotain edistystä. Pieniä asioita, joita ei ehkä ohikulkija pääse huomaamaan, mutta jotka tavalla tai toisella ovat erittäin tärkeitä siellä majaileville. Jopa vessan istuimen etuosan panelointi ilahdutti mieltä - saatika istuimeen hankittu styroksipehmuste kannella.



Kalassa kävimme monta kertaa viikossa, parhaimmillaan joka ilta. Aina en ollut mukana, mutta olihan isännällä onneksi  vanhoja kalakavereita, lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, riittämiin ilman minuakin. Pakko sanoa, että ahvenkeitto ja grillissä, muurikkapannulla voissa paistettu hauki on jotain ihan muuta kuin sähköliedellä tai -uunissa valmistettu sellainen. Kaikki kunnia niillekin, mutta kyllä ulkona oikealla tulella, vaivalla pyydystetty ja valmistettu ruoka on jotain aivan mahtavaa. Kun sen saa vielä nauttia upeassa kesäluonnossa (jopa hyttysparven keskellä), niin ei paremmasta väliä.



Sitä paitsi kyllä minäkin muutaman ihan hyvän kokoisen ahvenen sain pilkillä ja mato-ongella. Uistelemaan tai virvelöimään en kuitenkaan vielä ryhtynyt, vaikka kyllä se virveli ihan tuttu vehje on hamasta nuoruudesta minullekin.



Meillä oli myös ohjelmassa yksi päivä ja ilta muikunpaistoa kyläjuhlissa. Olinkin ensimmäistä kertaa mukana tässä perinteisessä tapahtumassa, sillä olen ollut vuosikymmenet poissa kotipaikkakunnalta ennen tätä kesää. Oli mukavaa tavata vanhoja tuttavia ja ystäviä ja samalla myydä muikkuja oman kalamiehen avuksi. Hän onkin taitava ja pidetty muikkumestari, joten kauppa kävi kuin siimaa ja viimeinenkin muikkurove löysi omistajansa iltajuhlan aikaan. Valtavan hyviä olivat, se on pakko myöntää, vaikken kovin paljoa niitä itse ehtinytkään napostella. Illalla tapahtumassa oli myös tanssit ja niissäkin ehdimme käydä pyörähtämässä, kun päivän myyntiurakka oli saatu päätökseen.



Välillä tuntui, että loma oli yhtä menoa ja meininkiä, eikä huilaamiseen ollut aikaa lainkaan. Aina oli jotain uutta jo suunnitteilla, vaikka juuri oli edellinen reissu tai työ saatu päätökseen. Tällainen löysään tahtiin tottunut kaupunkilaiseläjä väsähti välillä totaalisesti ja silloin tuntui, että olisi hyvä tehdä kuten Tipikin - työntää pää kylmään veteen hetkeksi viilentymään. Pakko tunnustaa, että toisinaan tuli ihan kotia ja omaa rauhaa ikävä, mutta onneksi se oli vain hetkellinen, ohimenevä tunne ja suurimman osan aikaa olo primitiivissä oloissa, oman "duracell-pupun" rinnalla oli mitä hienointa aikaa. Eikä pidä unohtaa sitä tosiseikkaa, että pääsin joka välissä toteuttamaan rakkainta harrastustani, valokuvausta nyt ihan erilaisessa ympäristössä, kuin moniin vuosiin.


jatkuu...

maanantai 2. elokuuta 2010

Kesä Tuomelassa osa1



Viisi viikkoa kului uskomattoman nopeasti ja oikeastaan pitää ihmetellä miten vähän ehti tapahtua ja kuitenkin niin paljon. Uskomattomat helteet estivät suurimmat ponnistelut tehokkaasti, joten kattoremontti jätettiin suosiolla vähän leudoimmille keleille. Paljon kuitenkin pientä remppaa, hankintaa ja järjestelyjä saimme tehtyä ja mikä tärkeintä, asuimme pikkuruisen mökkimme kamarissa suurimman osan lomastani. Kamarin kuntoon laittaminen olikin mielestäni suurin saavutus koko aikana.




Siivous kesken




Lopputulos. (Kuvassa näkyvän peilin ostimme tuttavamme pihakirppikseltä ja sänky olikin jo mökissä ennestään. Remppareiskani teki siihen vain  lisäksi jatkeen, että mahdumme siihen molemmat nukkumaan.)


Vaikka tuo osuus ei ollut kovin mainittava remonttimielessä, sillä päällisin puolinhan se saatiin asuttavaan kuntoon pelkästään katon pieniä vesivaurioita korjaamalla ja sen jälkeen perusteellisesti siivoamalla. Kalustus minimissä ja vähän verhoja ja kaappitilaa vain tarvittiin ja näin saimme poistua hiostavasta asuntovaunusta viileään "kammariin". Parasta viileyden lisäksi oli se, että pitämällä tiiviisti välioven kiinni ja rakentamalla hyttysverkon tuuletusikkunaan, myös ötökät pysyivät loitolla. Ensimmäiset puolitoista viikkoa kun puolet yöstä tapoimme hyttysiä ja väistelimme sänkyynkin tunkevia pikkumuurahaisia. Ei ole todellakaan kivaa herätä aamuyöstä yltympäri muurahaisten peitossa! Ostimme muurahaisloukun, jossa sellaista myrkkyä, että kun murkut sen kantavat "kotiinsa", niin pikkuhiljaa koko pesän väki kupsahtaa. Kuumuutta ja kosteutta ei kuitenkaan saatu poistettua ja hyttysiäkin tunki ovista ja ikkunoista. Onneksi olimme hankkineet oivan sähkölätkän avuksemme. Ilman sitä ei yhtäkään yötä olisi voinut nukkua.



Ruokaa teimme pääasiassa ulkona olevassa katoksessa grillaten. Toisinaan, kun oli oikein paljon hyttysiä pihallamme (eli siis lähes aina), lähdimme miesystäväni ja hänen kavereidensa kyhäämälle rantagrillille (kuva alla) ruokaa tekemään. On todettava, että minulle kuumuus ei ollut se suurin ongelma ollenkaan. Päinvastoin tykkään kun on tarpeeksi lämmintä, koska palelen normaalisti lähes 3/4 vuodesta. Hyttysiin en ole kuitenkaan yhtä ihastunut. Olenhan viettänyt lähes koko aikuisikäni kaupungissa, jossa niiltä saa olla halutessaan lähes kokonaan rauhassa. Nyt oli kyllä kaikkien aikojen tulikaste niiden suhteen, sillä kuuma kosteus metsittyneen mökkiympäristömme lähistöllä piti huolen, että niitä vaelsi ympärillämme armeijakaupalla.



Itse työvaiheista näin alkuun sen verran, että savupiipun muuraus saatiin jo alkulomasta päätökseen ja sen jälkeen peitimme sen ympärillä olevan aukon suurella pressulla, ettei sade enää pääse tekemään lisävaurioita. Jatkossa, kun kattoremonttiin saadaan vähän talkooväkeä, aukkokin saadaan umpeen ja sen jälkeen voi sulkea myös keittiön katossa olevan aukon, josta on kosteudesta kärsineet materiaalit poistettu. Keittiön katon osalta tuli selväksi se, että Haltexin alla majailleet vanhat ihanat paneelit jäävät pysyviksi ja saavat uuden hiotun ja vähän vaaleamman pinnan (koe hionta näkyy kuvassa).



Myös surullisen kuuluisa puupinomme sai vihdoin tukevat tukipuut ja sidonnat ympärilleen ja nyt pino saa vihdoin rauhassa kuivua. Sahaushommissa saimme eräältä tuttavaltamme kaivattua apua, sillä katolla piipun muuraus jatkui samaan aikaan.




jatkuu...